Jeffrey Archer

Isän synnit, Clifton-kronikka 2

€33,00 €5,00 -85%

Jeffrey Archer

Isän synnit, Clifton-kronikka 2

€33,00 €5,00 -85%

Kuvaus

Vaikuttava tarina sodasta, rakkaudesta ja perhesiteistä

New York, 1939. Tom Bradshaw on pidätetty epäiltynä veljensä murhasta. Kun manhattanilainen huippujuristi Sefton Jelks tarjoaa apuaan ilmaiseksi rahattomalle Tomille, hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä Jelksin vakuuttelut lievemmästä tuomiosta. Oikeudenkäynnin jälkeen Jelks katoaa ja Tomin ainoa mahdollisuus todistaa syyttömyytensä on paljastaa kuka hän oikeasti on.

Samoihin aikoihin nuori nainen matkustaa Englannista New Yorkiin. Hän on päättänyt tehdä kaikkensa löytääkseen miehen, jonka kanssa oli aikeissa avioitua. Ainoa todiste siitä että mies on elossa, on kirje joka on ollut avaamattomana kokonaisen vuoden.

Isän synnit on Jeffrey Archerin maailmanmenestykseksi nousseen Clifton-kronikan toinen osa.

Tuotetiedot
  • ISBN: 9789525701678
  • Alkuteoksen nimi: The Sins of The Father
  • Kirjailija Jeffrey Archer
  • Formaatti: Sidottu
  • KL: 84.2
  • Sivumäärä: 400
  • Suomentaja: Susanna Tuomi-Giddings
  • Julkaisuaika: 21.3.2017
Lukunäyte

”Nimeni on Harry Clifton.”
”Justiinsa, ja minä olen Babe Ruth,” rikostarkastaja Kolowski tokaisi ja sytytti savukkeen.
”Ei”, Harry sanoi, ”te ymmärsitte väärin, on tapahtunut kauhea erehdys. Minä tosiaan olen Harry Clifton. Olen englantilainen ja kotoisin Bristolista. Palvelin samalla laivalla
kuin Tom Bradshaw.”
”Säästä sadut asianajajalle”, rikostarkastaja tokaisi ja puhalsi pienen sellin täyteen savua.
”Ei minulla ole asianajajaa”, Harry protestoi.
”Jos minä olisin joutunut tuollaiseen liriin, poju, panisin toivoni siihen, että minua sentään puolustaa Sefton Jelks.”
”Kuka on Sefton Jelks?”
”Ehkä et ole kuullut New Yorkin etevimmästä lakimiehestä”, tarkastaja sanoi pölläyttäen suustaan uuden savupilven, ”mutta hän sinua tulee joka tapauksessa tapaamaan, huomisaamuna kello yhdeksän. Eikä Jelks vaivaudu edes lähtemään toimistoltaan, ellei laskua ole maksettu etukäteen.”
”Mutta –”, Harry tapaili kysymystä, mutta Kolowski paukutti jo kämmenellä sellin oveen.
”Kun Jelks tulee tänne huomisaamuna”, Kolowski jatkoi välittämättä keskeytyksestä, ”sinun on parasta keksiä uskottavampi tarina kuin että vangitsimme väärän miehen. Sanoit maahanmuuttovirkailijalle olevasi Tom Bradshaw, ja jos se kelpasi hänelle, se kelpaa kyllä tuomarillekin.”
Sellin ovi aukesi, mutta sitä ennen rikostarkastaja oli ehtinyt puhaltaa ilmoille uuden savupilven, joka sai Harryn yskimään. Kolowski astui käytävään sanomatta enää sanaakaan ja kumautti oven kiinni perässään. Harry rojahti seinässä kiinni olevalle laverille ja laski päänsä kivikovalle tyynylle. Hän katseli kattoon ja ihmetteli, miten ihmeessä oli joutunut maailman toiselle laidalle poliisiselliin murhasta syytettynä.
Ovi aukesi paljon ennen kuin auringon ensi säteet olivat ehtineet kivuta kaltereiden välistä selliin. Vaikka oli varhaista, Harry oli jo täysin hereillä.
Sisään tuli vartija mukanaan ruokatarjotin, jonka sisältöä pelastusarmeija ei olisi kehdannut tarjota pennittömälle kerjäläiselle. Vartija laski tarjottimen pienelle puupöydälle ja poistui sanomatta sanaakaan.
Harry katsoi parhaaksi olla koskematta ruokaan ja alkoi sen sijaan marssia sellissä edestakaisin. Joka askeleella hän luotti hiukan enemmän siihen, että kunhan hän olisi selittänyt herra Jelksille, miksi oli ottanut Tom Bradshaw’n henkilöllisyyden, juttu selviäisi nopeasti. Pahin rangaistus olisi takuulla maastakarkoitus, ja koska hän oli aikonut alun perinkin palata Englantiin ja liittyä laivastoon, siitä ei olisi suurempaa haittaa.
Viittä vailla yhdeksän Harry istui laverin reunalla ja odotti malttamattomana Sefton Jelksia. Vasta kahtatoista minuuttia yli paksu teräsovi viimein aukesi. Harry nousi seisomaan, ja vartija päästi ohitseen pitkän ja tyylikkään hopeaohimoisen miehen, jonka Harry ajatteli näyttävän osapuilleen vaarin ikäiseltä. Herra Jelksillä oli tummansininen kaksirivinen liituraitapuku, valkoinen paita ja raidallinen solmio. Maailmaan kyllästynyt ilme kertoi, ettei häntä enää helpolla yllätetty.
”Hyvää huomenta”, hän sanoi suoden Harrylle pidättyvän hymyn. ”Nimeni on Sefton Jelks. Olen vanhempi osakas asianajotoimistossa Jelks, Myers ja Abernathy. Asiakkaani herra ja rouva Bradshaw ovat pyytäneet minua toimimaan teidän puolustusasianajajananne tulevassa oikeudenkäynnissä.”
Harry tarjosi Jelksille sellin ainoan tuolin kuin tämä olisi teekupposelle pistäytynyt ystävä hänen opiskelija-asunnossaan Oxfordissa. Hän istui jännittyneenä laverin reunalle ja katseli, kun lakimies avasi salkkunsa, veti sieltä keltaisen lehtiön ja laski sen pöydälle.
Jelks otti povitaskustaan kynän ja sanoi. ”Aloittaisitteko kertomalla, kuka olette, kun me molemmat kerran tiedämme, että ette ole luutnantti Bradshaw.”
Jos lakimies hämmästyi kuullessaan Harryn tarinan, hän ei osoittanut sitä eleelläkään, vaan raapusti vain pää lehtiön ylle kumartuneena muistiinpanoja Harryn selittäessä, miten oli päätynyt selliin. Päästyään tarinansa loppuun Harry oletti ongelmiensa olevan ohi – olihan häntä puolustamassa kokenut asianajaja. Mutta sitten Jelks esitti ensimmäisen kysymyksensä.
”Te sanoitte, että kirjoititte Kansas Starilta äidillenne kirjeen, jossa selititte, miksi olitte ottanut Tom Bradshaw’n henkilöllisyyden?”
”Aivan niin. En halunnut äidin kärsivän turhaan, mutta minun oli myös selitettävä, miksi olin tehnyt niin äärimmäisen teon.”
”Ymmärrän teidän ajatelleen, että vaihtamalla henkilöllisyyttä saisitte kaikki ongelmanne lyhyellä aikavälillä ratkaistua. Ette kuitenkaan ottanut huomioon, että siitä seuraisi
entistä monimutkaisempia ongelmia”, Jelks sanoi. Seuraava kysymys oli Harrysta vielä kummallisempi. ”Muistatteko tuon kirjeen sisällön?”
”Muistan toki. Mietin oikeita sanoja niin pitkään, että muistan lauseet melkein sana sanalta.”
”Siinä tapauksessa haluaisin testata muistianne”, Jelks sanoi. Hän repäisi saman tien keltaisesta lehtiöstään tyhjän sivun ja laski sen ja mustekynän Harryn eteen.
Harrylta kesti hetken muistaa, mitä täsmällisiä sanamuotoja hän oli käyttänyt, mutta sitten hän ryhtyi toimeen.

Arvosteluja

"Tykkäsin kirjasta todella paljon. Archerin kirjallisuus on taidokkaasti kerrottua, mieleen tarkasti piirtyvää viihdettä, joka hakkaa mennen tullen kaikki televisiosarjat. Tosin kirja alkoi mielessäni muuttua elokuvamaiseksi, todentuntuiseksi näyttämöksi sota-ajalta, jossa tepastelin tapahtumien keskipisteessä valtavine hattuineni meren vahvaa tuoksua aistien ja samalla valtameren toiselle puolelle kaihoisasti kaivaten. Harryn tarina todella heräsi eloon viimeistäänkin nyt ja maltan tuskin odottaa sen jatko-osia!"
-Kaunis kirjava elämäni -blogi.