Kun aloin kirjoittaa kirjaani I Leoni di Sicilia – oi, niin monta vuotta sitten – halusin vain kertoa hämmästyttävän tarinan perheestä vailla vertaa. Palermossa jopa lasimaalaus, oliivipuu tai korallihelmi kertoo sinulle palan Florioiden elämästä, jos olet halukas kuuntelemaan. Ja minä kuuntelin lumoutuneena, kiehtoutuneena ja haltioituneena siitä, mitä olin löytänyt. Yritin sitten antaa tälle perheelle uuden äänen ja tehdä heille oikeutta peittelemättä kuitenkaan totuutta.

Muutin Pariisiin vuonna 1993 ja puhuin vain vähän ranskaa. Minulla oli paljon opittavaa Ranskasta ja sen kulttuurista, mutta kiinnitin eniten huomiota jatkuviin muistutuksiin toisesta maailmansodasta. Kävellessäni Pariisin kaduilla törmäsin usein kyltteihin, joissa muisteltiin kyseisessä paikassa tapettuja vastarintaliikkeen taistelijoita, tai rakennusten seinillä oleviin laattoihin, joissa kerrottiin pois viedyistä juutalaisperheistä, jotka eivät koskaan palanneet takaisin.

Jotkut teistä muistavat vanhan Waltari-elokuvan Gabriel, tule takaisin. Kun kahdelle ikäneidolle valkeni, että heitä oli raskaasti huijattu, se ei muuttanut mitään. He rakastivat yhä Gabrielia, he olivat valmiit ottamaan huijarin takaisin. Kaikki huiputetuksi tulemisen tuska oli pieni hinta siitä ihanasta illuusiosta, jonka Gabriel heille tarjosi. Uuden romaanini ydinhahmo Emil on...