Jeffrey Archer

Vain aika näyttää - pokkari, Clifton-kronikka 1

€12,00 €9,90 -18%

Jeffrey Archer

Vain aika näyttää - pokkari, Clifton-kronikka 1

€12,00 €9,90 -18%

Kuvaus

Vaiettu menneisyys. Salattu kohtalo. Taistelu totuudesta.

Harry Clifton asuu Bristolin köyhässä kaupunginosassa yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Harryn isästä ei kukaan suostu kertomaan muuta kuin sen, että isä kuoli sodassa. Harryn suunnitelmissa on mennä töihin satamaan heti kun koulu on käyty, aivan kuten suvun miehet ovat tehneet häntä ennen. Harrylla on kuitenkin poikkeuksellinen lahja, jonka ansiosta hänelle tarjotaan stipendi poikakouluun.

Ennen pitkää Harrylle paljastuu karmea totuus isän kuolemasta ja hän joutuu kyseenalaistamaan kaiken elämässään. Onko hän Arthur Cliftonin, Bristolin satamatyöläisen poika vai Barrington Shipping Linen perijän avioton esikoinen? Toisen maailmansodan kynnyksellä Harry joutuu myös valitsemaan, aloittaako opiskelut Oxfordin yliopistossa vai liittyäkö laivastoon ja lähteä taistelemaan Hitlerin Saksaa vastaan.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat ajanjaksolle 1920-1940 ensimmäisen maailmansodan tuhoista toisen maailmansodan puhkeamisen kynnykselle. The Times -lehti on verrannut kirjaa ja sen henkilöhahmoja Forsytein taruun. Vain aika näyttää aloittaa Jeffrey Archerin uuden seitsenosaisen Cliftonin-kronikan.

Tuotetiedot
  • Sarja: Clifton-kronikka osa 1 
  • ISBN: 9789525701708
  • Alkuteoksen nimi: Only Time Will Tell
  • Kirjailija: Jeffrey Archer
  • Formaatti: Nidottu, pokkari
  • KL: T84.2 Sivumäärä: 422
  • Suomentaja: Susanna Tuomi-Giddings
  • Julkaisuaika: 2017, 2. pokkaripainos 2019
Lukunäyte

ALKUSOITTO

Tätä tarinaa ei olisi koskaan kirjoitettu, ellen olisi tullut raskaaksi. Olin kyllä aikonutkin päästä neitsyydestäni satamatyöläisten retkellä Weston-super-Maressa, mutta ihan
toisen miehen kanssa.
Arthur Clifton oli syntynyt Still House Lanella, missä minäkin asuin, ja me molemmat kävimme Merrywoodin ala-astetta, mutta koska olin häntä kaksi vuotta nuorempi,
hän ei tiennyt minun edes olevan olemassa. Kaikki luokan tytöt olivat ihastuneita häneen, eikä se johtunut vain siitä, että hän oli koulun jalkapallojoukkueen kapteeni.
Vaikka Arthur ei koulussa ollut osoittanut minua kohtaan vähäistäkään kiinnostusta, kaikki muuttui pian sen jälkeen, kun hän oli palannut länsirintamalta. En ole varma hänen edes tienneen kuka olin, kun hän pyysi minua lauantai-iltana Palais’ssa tanssimaan, mutta tosiasiassa minunkin piti katsoa kahdesti ennen kuin tunnistin hänet, sillä hän oli kasvattanut ohuet viikset ja kammannut tukkansa taakse kuin Ronald Colman. Hän ei vilkaissutkaan toisiin tyttöihin koko iltana, ja viimeisen valssin jälkeen olin varma, että kosiminen olisi vain ajan kysymys. Arthur piti minua kotimatkalla kädestä, ja ovella hän yritti pussata. Käänsin pääni pois. Pastori Watts oli monta kertaa sanonut, että hääpäivään saakka oli pysyttävä koskemattomana, ja kuoronjohtaja neiti Monday oli varoittanut miesten haluavan vain yhtä asiaa – sen saatuaan he menettivät pian kiinnostuksensa. Mietin usein oliko neiti Mondaylla
asiasta omakohtaista kokemusta.
Seuraavana lauantaina Arthur pyysi minut elokuviin katsomaan Katkenneita kukkasia jonka pääosassa oli Lillian Gish. Annoin hänen kietoa kätensä ympärilleni, mutta en
vieläkään suostunut suutelemaan. Hän ei ottanut nokkiinsa.
Totta puhuen Arthur oli aika ujo. Seuraavana lauantaina annoin Arthurin suudella, mutta kun hän yritti ujuttaa kätensä puseroni sisään, työnsin hänet pois. Sen hän sai tehdä vasta kosittuaan ja ostettuaan sormuksen ja pastori Wattsin luettua toisetkin kuulutukset.
Veljeni Stan väitti minun olevan ainoa neitsyt Avon-joen tällä puolen, vaikka luulenkin hänen keksineen suurimman osan valloituksistaan omasta päästään. Päätin kuitenkin,
että aika oli tullut, ja mikä olisi ollut otollisempi tilaisuus kuin satamatyöläisten retki Weston-super-Mareen muutama viikko ennen vihkiäisiä.
Mutta kun olimme perillä nousseet kuormavaunun kyydistä, Arthur suuntasikin Stanin kanssa suoraan lähimpään pubiin. Ja minä kun olin käyttänyt tämän hetken suunnitteluun koko kuluneen kuukauden ja hypännyt autosta valmiina kuin partiolainen.
Kävellessäni harmia puhkuen kohti huvilaituria tajusin jonkun seuraavan minua. Katsoin taakseni ja yllätyin nähdessäni, kuka mies oli. Saatuaan minut kiinni hän kysyi olinko yksin.
”Olen”, minä vastasin, koska tiesin Arthurin siihen mennessä kumonneen jo kolme tuoppia.
Kun mies livautti kätensä pyllyni päälle, minun olisi pitänyt läimäyttää häntä, mutta jätin sen tekemättä, monestakin syystä. Ensinnäkin ajattelin, että voisi olla hyödyllistä
kokeilla seksiä jonkun sellaisen kanssa, johon en luultavasti koskaan enää törmäisi. Ja täytyy myöntää, että olin imarreltu hänen kiinnostuksestaan.
Siihen mennessä kun Arthur ja Stan olivat saaneet kahdeksannet tuopit eteensä, kavaljeerini oli ottanut meille huoneen rannan tuntumassa sijaitsevasta matkustajakodista.
Hinta näytti olevan edullisempi niille, jotka eivät aikoneet jäädä yöksi. Hän alkoi suudella jo ennen kuin ehdimme ensimmäiselle porrastasanteelle ja heti huoneen oven sulkeuduttua hän aukoi näppärästi puseroni napit. Kerta ei selvästikään ollut ensimmäinen. Oikeastaan olen melko varma, etten ollut hänen ensimmäinen tyttönsä satamatyöläisten retkellä. Miten hän muuten olisi tiennyt erikoishinnoista?
Minun on tunnustettava, että olin luullut sen kestävän pitempään. Hänen kierähdettyään pois päältäni livahdin kylpyhuoneeseen, ja hän jäi sängyn laidalle polttelemaan savuketta.
Kenties toinen kerta olisi parempi, ajattelin. Mutta kun tulin ulos, koko miestä ei näkynyt missään. Täytyy myöntää, että olin pettynyt.
Olisin tuntenut oloni syyllisemmäksi, ellei Arthur olisi oksentanut päälleni matkalla takaisin Bristoliin.
Seuraavana päivänä kerroin äidille mitä oli tapahtunut, mutta en sanonut miehen nimeä. Eihän äiti ollut koskaan tavannut tätä eikä koskaan varmaan tapaisikaan. Äiti käski minua pitämään suuni kiinni koska ei halunnut joutua peruuttamaan häitä. Vaikka tulisinkin raskaaksi, kukaan ei saisi tietää, koska olisimme Arthurin kanssa jo naimisissa, kun vatsa alkaisi näkyä.

Arvosteluja

"Tässä ehdotonta luettavaa historiallisten romaanien ystäville! Hyvää viihdettä, suosittelen!" -Kirjakuume

"Varsin pian huomasinkin, että käsissäni on todellinen lukuhelmi. Odotan suurella innolla tulevia osia, jotka aivan ehdottomasti päätyvät lukulistani kärkeen. Vahva lukusuositus."  -Kaunis kirjava elämäni -blogi