Jotkut teistä muistavat vanhan Waltari-elokuvan Gabriel, tule takaisin. Kun kahdelle ikäneidolle valkeni, että heitä oli raskaasti huijattu, se ei muuttanut mitään. He rakastivat yhä Gabrielia, he olivat valmiit ottamaan huijarin takaisin. Kaikki huiputetuksi tulemisen tuska oli pieni hinta siitä ihanasta illuusiosta, jonka Gabriel heille tarjosi.
Uuden romaanini ydinhahmo Emil on vähintään yhtä julkea, häpeilemätön ja hurmaava. Vastustamaton, vaikka kaikki varoitusmerkit ovat ilmeisiä.
Emil on kertomus lumovoimaisesta ihmisestä, joka käyttää valtaansa itsekkäästi ja sen tuhoisuudesta välittämättä. Tuo valovoima on joskus niin häikäisevä, että sen valossa moni entinen asia näyttää yhdentekevältä tai peräti nukkavierulta. Emil on kertomus ihmisistä, joiden elämään valovoima vaikuttaa suoraan tai välillisesti.
Kohtalokkaita korjausliikkeitä tehdään; joistain niistä selvitään kunnialla, joistain ottaa pahasti osumaa.
Ihmiset ovat usein hieman eksyksissä. Haparoimme elämässä eteenpäin perstuntumalla ja toisinaan pelkällä tuurilla. Jotkut ajautuvat kummallisille vesille – me siihen saakka onnekkaat katsomme heitä säälivin silmin - etkö nyt mitenkään voisi edes yrittää? Asettuisit aloillesi, menisit töihin, kasvaisit aikuiseksi?
Emil on rock-jumala, hänellä ei ole tarvetta aikuistua. Hän pyörittelee kohtalon nyörejä kauniissa käsissään, hän luo harkitun katseensa johonkuhun, joka paljastaa kaulansa ja antaa Emilin viedä.
Miksi he antavat kerta toisensa jälkeen Emilin kusettaa itseään kuin koiraa, ja ovat vielä sen jälkeen valmiit pyytämään anteeksi?
Kyse on riippuvuuksista, niistä pienistä ilkeistä koukuista, joita ripustelemme asioihin ja toisiin ihmisiin, joita asiat ja ihmiset ripustavat meihin. Jonkun addiktio on päihde, toisella tunteet tai seksi, jollakin on pakkomielle hallita kaikki itse ja yksin. Jokaisen addiktio saavuttaa mittakaavat, jolloin riippuvuus päättää puolestamme tulevaisuuden suunnan.
Moni haluaa tulla edes hetken rakastetuksi, elää unelmassa vaikka kaiken aikaa järjen tasolla tietäisi olevansa puhkeamaisillaan olevassa kuplassa. Illuusion ihanassa kyydissä törmäys realismiin on raju. Kun unelmat särkyvät, ihmiset kykenevät äärimmäisiin tekoihin. Jotkut kostavat, jotkut haluavat vain vapaaksi vetovoiman otteesta.
Kun karismaattisen kaverin varjossa kasvanut ihminen vihdoin löytää itsensä, antaako hän koskaan anteeksi ikuisen kakkosen asemaansa? Kun jo melkein kaikesta luopunut vanhus siristää silmiään ja muistaa, muistaako hän saamansa rakkauden vai kokemansa petoksen?
Emil on romaani rakkaudesta, jolla on monet kasvot.
Blogin kirjoitti kirjailija Minttu Hapuli
”Mietin näkemääni miestä. Miehen kädet kuluneiden farkkujen taskuissa, kainalossa nahkatakki. Lihaksikkaat, jäntevät käsivarret, verisuonet kuin jokikartta. Alavatsassani oli kiertynyt kerälle paratiisin käärme.”
Mustajärven rantaan nousee ruumis. Sen mukana pintaan alkaa vähitellen nousta myös kipeitä muistoja ja pohjaan painettuja salaisuuksia, kun ihmiset purkavat kukin vuorollaan suhdettaan Emiliin. Nuoruudenrakkaus, lapsuudenystävä, maailmalla keikkalavoja kiertänyt rockstara. Emil oli kuin aurinko, jonka ympärille kaikki muut taipuivat kiertämään kehäänsä. Jokainen kipuilee oman itsensä ja ihmissuhteidensa kanssa, jokaisella on kannettavanaan traumoja, epävarmuutta, sairautta, pelkoa. Jokainen myös rakastaa ja tuntee, on syvästi ihminen.
Minttu Hapulin vahvatunnelmainen esikoisromaani on viihdyttävä ja rosoinen niin kuin elämä itse. Kevyesti väreilevän pinnan alla virtaukset ovat välillä syviä ja tuntemattomia.
ISBN: 978-952-7343-19-7
Kirjailija: Minttu Hapuli
Sidottu, 330 sivua
KL: 84.2
Julkaisuaika: toukokuu 2021
Kommentti
1 kommentti
Nanna L
Kerrassaan vangitseva esikoisromaani! Olipa hyvä, että oli omaa aikaa, kun aloitin lukea tätä. Eihän tätä malttanut laskea käsistään! Mielenkiintoiset henkilöhahmot ja itselle plussaa myös sopivan lyhyet kappaleet, koska kirjaa pystyi lukemaan myös pienemmissä pätkissä. Napakasti kirjoitettua tekstiä ja tykkäsin myös siitä, että kirja oli kirjoitettu puhekielelle – teksti oli minun korviin/silmiin passeli.
Saman tarinan eri puolet eri vinkkelistä kerrottuna toivat tarinaan syvyyttä ja saivat myös ymmärtämään kirjan henkilöitä ja heidän valintojaan. Meitä on moneen junaan ja jokaisesta meistä on monta eri versiota.
Mahtavan koukuttava esikoisteos – toivottavasti saadaan Hapulilta vielä moooonta uutta tarinaa!